Yleisillä teillä käytettävien renkaiden kulutuspintakuvioiden yksi tärkeistä tehtävistä on poistaa vettä renkaiden alta, joka parantaa niiden kosketuspintaa tien kanssa märissä olosuhteissa ja tarjoaa parempaa pitoa ja vetokykyä.
Kun ajat märällä tiellä suurella nopeudella, renkaan ja tienpinnan väliin voi muodostua vesipatja. Tuolloin rengas menettää kosketuksen tienpintaan, eikä ajoneuvo enää reagoi ohjaukseen. Tämä ilmiö tunnetaan nimellä vesiliirto.
Renkaat eivät pysy kunnolla kiinni tiessä vesiliirron aikana, jolloin vetopidon puutteella on valtavat seuraukset ajoturvallisuudelle. Kuljettaja menettää käytännössä ajoneuvon hallinnan eikä pysty jarruttamaan, ohjaamaan tai kiihdyttämään.
Vesiliirto-ilmiö esiintyy todennäköisimmin silloin, kun tien pinnalle kertyy runsaasti sadevettä. Tämä voi tapahtua myös silloin, kun tien asfaltti on niin epätasainen, että siihen kerääntyy suuria lätäköitä seisovaa vettä.
On useita tapoja vähentää auton vesiliirto-onnettomuuden mahdollisuutta:
On tärkeää huomata, että renkaiden riittävä urasyvyys on elintärkeää muissakin kuin ääritilanteissa. Jopa alhaisilla nopeuksilla onnettomuuden tai törmäyksen riski on suurempi, jos renkaat ovat kuluneet.
Uudet renkaat pystyvät poistamaan altaan jopa 30 litraa vettä sekunnissa 80 kilometrin tuntinopeudella. Renkaan kulutuspinnan urasyvyys kuitenkin kuluu käytön aikana. Näin ollen renkaiden kulutuspinnan urasyvyyden pienentyessä renkaat poistavat altaan huomattavasti vähemmän vettä.
Jos autonrenkaiden kulutuspinnan urasyvyys on esimerkiksi vain 1,6 millimetriä, veden poistuminen renkaiden alta vähenee merkittävästi.
Jos renkaiden kulutuspinnan urasyvyyttä on jäljellä 3 mm tai yli, niiden vedenpoistokyky säilyy edelleen kohtuullisella tasolla. Tämän pisteen jälkeen vesiliirtoriski kasvaa merkittävästi. Lisäksi pienentynyt kulutuspinnan urasyvyys vaikuttaa myös jarrutustehoon. Mitä kuluneemmaksi auton renkaiden kulutuspinta muuttuu, sitä kauemmin pysähtyminen kestää, kuten testitulokset osoittavat.
Continentalin Contidromin testiradalla tehdyssä testissä 1,6 mm urasyvyisen renkaan jarrutusmatka piteni 6,8 metrillä verrattuna uuteen renkaaseen. Renkailla, joissa oli 3 mm:n urasyvyys, jarrutusmatka piteni vain 2,2 metriä verrattuna uuteen renkaaseen.
Renkaan kulutuspinnan urasyvyys voidaan mitata - esimerkiksi urasyvyysmittarilla - sen pääurista, joissa on kulutuspinnan kulumisindikaattorit (Tread Wear Indicators, TWI).
Useimmissa Euroopan maissa renkaiden lakisääteinen vähimmäis urasyvyys ajoturvallisuuden kannalta on 1,6 mm; jonka jälkeen renkaat on vaihdettava.
Varmistaaksesi, että renkaat tarjoavat parhaan mahdollisen suorituskyvyn, tarkista renkaasi säännöllisesti ja harkitse renkaiden vaihtamista ajoissa. Sovita lisäksi kaikkiin neljään pyöränpaikkaan renkaat, joiden kulutuspintakuvio on sama. Ja vähintään jokaisella akselilla pitäisi olla pari renkaita, joissa on sama kulutuspinnan urasyvyys.
Olivatpa renkaasi uudet tai vanhat, kuljettajien on syytä hidastaa vauhtia märällä tienpinnalla, jotta vesiliirron riski pienenee.
Jos vesiliirto tapahtuu - mikä on edelleen mahdollista sää- ja tieolosuhteista riippuen, joihin kuljettaja ei voi vaikuttaa - kuljettajaa kehotetaan ottamaan jalka välittömästi pois kaasupolkimelta ja painamaan kytkintä. Vältä ohjauspyörän kääntämistä tai äkillistä jarrutusta.
Jos on kuitenkin olemassa törmäyksen tai vakavan onnettomuuden vaara, hätäjarrutus on käynnistettävä välittömästi. Useimmissa tapauksissa takapyörillä on vielä riittävästi pitoa ajoneuvon hidastamiseen.
Heti kun renkaat ovat jälleen kosketuksissa tien kanssa ja pito on palautunut, ajamista pitäisi olla turvallista jatkaa alennetulla nopeudella.
